Suomessa kaikilla perusopetuksen ja toisen asteen oppilailla on oikeus maksuttomaan lounaaseen jokaisena koulupäivänä. Koulussa opitaan paitsi ruokailutavoista ja ravitsemuksesta, myös niiden merkityksestä hyvinvointiin. Kouluruokailua ohjaavat lait, määräykset ja ohjeet, mutta viime kädessä koulut päättävät itse, miten ruokailu järjestetään. Vaikka suomalainen kouluruoka on kehittynyt vuosikymmenien aikana, sillä on edelleen kehittämiskohteita. Yhtenä haasteena on, miten yläkouluikäiset saataisiin syömään kouluruokaa päivittäin.
Kuva: Freepik.com
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämien kouluterveyskyselyiden mukaan viime vuosina yhä useampi yläkouluikäinen jättää kouluruoan syömättä. Ilmiö on huolestuttava, koska kouluruoan syöminen tukee yläkouluikäisten kasvua, oppimista ja jaksamista. Eri paikkakuntien välillä on suuria eroja siinä, kuinka moni yläkouluikäinen syö kouluruoan päivittäin. Opinnäytetyöni tavoitteena oli laatia kouluille kehitysehdotuksia, joiden avulla useammat yläkouluikäiset saataisiin syömään kouluruokaa. Opinnäytetyössä tutkittiin yläkouluikäisten kouluruoan syömiseen vaikuttavia tekijöitä, ruokailun järjestämistä, viihtyisyyttä sekä yläkouluikäisten kouluruokaan suhtautumista. Tutkimuksen kohteena olivat yläkouluikäiset eli vuosiluokilla 7–9 olevat oppilaat.
Syömään osallistuminen vaihtelee kouluittain
Tutkimuksessa verrattiin kahta eri yläkoulua, jotka sijaitsivat eri paikkakunnilla. Koulujen valintaa ohjasi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) 2023 kouluterveyskyselyn tulokset. Tutkittavia kouluja opinnäytetyöhän valittiin kaksi. Ensimmäinen koulu oli paikkakunnalta, jossa THL 2023 kouluterveyskyselyn mukaan yli 70 prosenttia 8. ja 9. luokkalaisista söi kouluruoan ja toinen paikkakunnalta, jossa THL 2023 kouluterveyskyselyn mukaan yli puolet 8. ja 9. luokkalaisista jätti kouluruon syömättä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa käytettiin tutkimusmenetelminä havainnointia sekä haastattelua. Tarkoituksena oli verrata tutkittavien yläkoulujen kouluruokailun järjestämistä toisiinsa, löytää eroavaisuuksia ja selvittää niiden vaikutuksia yläkouluikäisten kouluruoan syömiseen. Tutkimuksessa käytettiin havainnointia, koska sillä saatiin parhaiten tietoa tutkittavien koulujen ruokailuista. Havainnoinnit toteutettiin vierailemalla paikan päällä molemmissa kouluissa lokakuussa 2024. Molemmissa kouluissa havainnointi aloitettiin ensimmäisen ruokatauon alkaessa ja ruokailuja havainnoitiin tunnin ajan.
Toisena tutkimusmenetelmänä käytettiin haastattelua, koska sillä saatiin taustatietoja ruokailuista. Tutkimukseen haastateltiin koulujen rehtoreita, koska he vastaavat kouluruokailusta ja tekevät päätökset. Lisäksi tutkimukseen haastateltiin toisen koulun keskuskeittiön esihenkilöä. Haastattelukysymykset lähetettiin etukäteen koulujen rehtoreille, vaikka haastatteluun ei vaadittu valmistautumista. Haastattelut toteutettiin samoina päivinä kuin havainnoinnitkin ennen ruokatauon alkamista. Molemmissa kouluissa haastattelut pidettiin kasvotusten tiedonantajien kanssa, niin että haastattelutilanteessa olivat vain haastattelija ja tiedonantaja.
Havainnoinneista ja haastatteluista kerätty aineisto pelkistettiin ja teemoitettiin, jonka jälkeen aineistosta saatiin tulokset sisällönanalyysillä. Tutkimustuloksia tarkastelemalla koulujen väliltä löytyi eroja, jotka voivat selittää miksi toisessa koulussa suurempi osa yläkouluikäisistä söi ja miksi toisessa koulussa suuri osa ei syönyt kouluruokaa.
Kuva: Freepik.com ja Katja Saarimäki
Koulussa, jossa THL 2023 kouluterveyskyselyn mukaan yli 70 prosenttia 8. ja 9. luokkalaisista söi kouluruoan, oli sekä lukio että yläkoulu ja siellä tarjottiin aamu- sekä välipalaa. Ruoka valmistettiin koulun keskuskeittiössä ja käytössä oli kouluruokasovellus. Verrattuna toiseen kouluun oppilaita oli koulussa vähemmän, ruokatauko alkoi puolituntia myöhemmin, ruokala oli rauhallisempi ja istumapaikkoja oli runsaasti oppilaiden määrään nähden. Kännykän käyttö oli ruokalassa kielletty, oppilaiden asenne kouluruokaa kohtaan oli ilmeisen arvostava ja koulun läheisyydessä ei ollut kauppoja tai ravintoloita.
Koulussa, jossa THL 2023 kouluterveyskyselyn mukaan yli puolet 8. ja 9. luokkalaisista jätti kouluruon syömättä, oli pelkkä yläkoulu ja siellä ei tarjottu aamu- tai välipalaa. Ruoka tuli ulkopuoliselta palveluntarjoajalta ja käytössä ei ollut kouluruokasovellusta. Toiseen kouluun verrattuna oppilaita oli koulussa enemmän, ruokatauko alkoi puoli tuntia aiemmin, ruokala oli rauhattomampi ja istumapaikkoja oli vähän suhteessa oppilaiden määrään. Ruokalassa sai käyttää kännykkää, yleinen asenne kouluruokaa kohtaan oli se, ettei siitä kuulu tykätä ja koulun läheisyydessä sijaitsi kauppoja ja ravintoloita.
Löytyneillä eroilla on vaikutusta ruokailun tunnelmaan sekä ilmapiiriin, ja sitä kautta ne ovat yhteydessä ruokalan viihtyisyyteen. Ne myös vaikuttavat kouluruoan arvostamiseen, mikä voi vaikuttaa yläkouluikäisten kouluruokaan suhtautumiseen.
Kehitysehdotuksia kouluruokailun kehittämiseen
Opinnäytetyön tuloksien pohjalta laadittiin kehitysehdotuksia kouluruokailun kehittämiseksi. Yhä useampi yläkouluikäinen voitaisiin saada syömään kouluruokaa osallistamalla yläkouluikäisiä enemmän kouluruoan ja ruokailun suunnitteluun ja sen toteutukseen sekä parantamalla ruokailun viihtyisyyttä. Lisäksi tulisi rajoittaa vaihtoehtoisen ruoan hakemista koulun ulkopuolelta.
Yläkouluikäisten osallistamiseksi voitaisiin oppilailta kerätä enemmän palautetta kouluruoasta ja ruokailun sujumisesta. Lisäksi heiltä voitaisiin kysyä kehitysideoita ja järjestää tyytyväisyyskyselyitä. Puhelimeen voisi ladata kouluruoka-sovelluksen, jossa on näkyvillä ruokalista ja jossa voi antaa palautetta.
Ruokailun ajaksi kännyköiden käyttö voitaisiin kieltää.”
Jotta itse ruokailutilanne olisi viihtyisämpi, kouluissa ruokataukoa voisi porrastaa enemmän, jotta yhtä aikaa syömään tulevien oppilaiden määrä pysyisi kohtuullisena eikä jonoja pääsisi syntymään. Näin kaikille ruokailijoille riittäisi istumapaikka ja ruokailun melutaso pysyisi matalana. Ruokalan viihtyisyyttä voitaisiin lisätä ruokatauon ja sitä ennen tai sen jälkeen tapahtuvan välitunnin pidentämisellä, jotta kaikki voivat syödä rauhassa. Ruokailun ajaksi kännyköiden käyttö voitaisiin kieltää. Puhelinten käyttökielto voisi rauhoittaa ruokailuhetkiä. Kun kännykkää ei käytetä, oppilaat voisivat keskittyä vain syömiseen ja ystävien kanssa jutusteluun.
Vaihtoehtoisen ruoan hakemista koulun ulkopuolelta voitaisiin rajoittaa koulun ja kotien tiiviimmällä yhteistyöllä. Kodeissa voitaisiin puhua enemmän kouluruoan merkityksestä ja tärkeydestä. Kotona voitaisiin lisäksi painottaa, ettei koulun alueelta saisi poistua koulupäivän aikana ja hakea muuta syötävää. Jotta vaihtoehtoista ruokaa ei lähdettäisi hakemaan koulun ulkopuolelta yläkouluikäisetkin voisivat mennä syömään opettajien johdolla. Ruokalassa opettajat söisivät samassa pöydässä oppilaiden kanssa. Koulut voisivat myös tarjota yläkouluikäisille aamu- tai välipalaa. Tällöin yläkouluikäisillä ei olisi välttämättä tarvetta hakea välipalaa kaupasta kouluun tullessa, päivän aikana tai kotiin mennessä. Yläkouluikäiset saattaisivat pysyä paremmin koulun alueella ja syödä myös kouluruokaa.
Koulujen olisi hyvä seurata aktiivisesti ja säännöllisesti erilaisten tekijöiden, kuten ruokailun ajankohdan ja ruokalan ruuhkaisuuden vaikutusta kouluruoan syömiseen. Seurannan pohjalta kouluilla olisi mahdollisuus kehittää toimintaansa ja tehdä ruokailuun tarvittavia muutoksia, jotta yhä useampi yläkouluikäinen söisi kouluruokaa.
***
Kirjoittaja: Enni Pyykkö
Artikkeli on tiivistelmä Enni Pyykön Amk-tutkinnon opinnäytetyöstä Yläkouluikäisten kouluruoan syömiseen vaikuttavia tekijöitä
***
HUOM! Artikkelin yläkuva ei liity jutun kouluvertailukouluihin.
***
Lähteet:
Lintukangas, S., Manninen, M., Mikkola-Montonen, A., Palojoki, P., Partanen, M. & Partanen, R. 2007. Kouluruokailun käsikirja. Laatueväitä koulutyöhön. Opetushallitus. Helsinki.
Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 4. painos. Opetushallitus. Helsinki. Luettavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetus suunnitelman_perusteet_2014.pdf. Luettu: 10.9.2024.
Rauramo, U. 2014. Lautasta laajemmalta. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Helsinki. E-kirja. Luettu: 9.9.2024.
Ruokavirasto s.a. Ravitsemus ja ruokasuositukset: Koululaiset. Luettavissa: https://www.ruokavi rasto.fi/elintarvikkeet/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus–ja-ruokasuositukset/koululaiset/. Luettu: 9.9.2024.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2024. Ei syö koululounasta päivittäin, % 8. ja 9. luokan oppilaista. Sotkanet, Tilasto- ja indikaattoripankki. Luettavissa: https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/tau lukko?indicator=s44yAAA=®ion=s07MBAA=&year=sy5zta7U0zUEAA==&gender=m;f;t. Luettu: 24.9.2024.
Tikkanen, I. 2008. Asiakaslähtöisen kokonaisvaltaisen kouluruokailumallin kehittäminen. Koululaisten, vanhempien, opettajien, kouluterveydenhoitajien ja keittiöhenkilökunnan näkemyksiä. Sitra. Helsinki.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2017. Syödään ja opitaan yhdessä – kouluruokasuositus. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Helsinki. Luettavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-791-6. Luettu: 9.9.2024.